Rukouksessa sydämeni puhuu.
Se on hiljaista ääntä.
Hiljaista valitusta.
Hiljaista kiitollisuutta.
Helpompaa.
Rukoilen taas,
vaikka en tiiä mitä pyydän.
Varmaan, et kaikki olis helpompaa
Helpompaa?
Mun elämässä ei koskaan
mitään helppoa oo ollukkaan.
Mutta ehkä nyt saan
vihdoin,
rakkautta,
helpompaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti